MIU NOTTINGHAM CUPISSA 18.1.-22.1.2006

Keskiviikko 18.1.

Kauden ensimmäinen kilpailumatkamme starttasi aikaisissa merkeissä, jo kuudelta aamulla Hki-Vantaan lentokentällä. Enemmän tai vähemmän unisina, mutta siniristiliput korkealla meitä kiiruhti lippu- ja turvatarkastuksista koneeseen reilut 50 HL:n edustajaa ja samalla suomalaisen muodostelmaluistelun huippuosaajaa, eli me ja rakkaat junnumme Musketeers.

Tihkusateiseen Lontooseen saavuttuamme kaikki olivat jo ehtineet kunnolla hereille asti, ja vaikka tilatuilla busseillamme kestikin muutama hassu kymmenen minuuttia liikaa löytää meidät seisoskelemasta kentän edestä, pidimme hyvällä huumorilla homman hanskassa :)

Perillä Nottinghamissa olimme iltapäivällä, ja asetuttuamme viralliseen kisahotlaan taloksi selvisi, että saisimmekin heti kiiruhtaa hallille lounaalle, joka oli kuulemma lähestulkoon odottamassa meitä valmiina pöydässä. Siispä 200 km/h -vauhdilla nutturat päähän, harkkakamat vetolaukkuun ja menoksi!

Halli oli kätevästi viiden minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme, melkein näköetäisyydellä, ja oli sekä sisältä että ulkoa oikein hieno. Kompleksi käsitti varsinaisen kisa-areenan lisäksi myös harjoitushallin, pari kahvila-ravintolaa, sekä putiikkeja, joissa myytiin luistelutavaraa luistimista ja puvuista aina kyniin ja kumeihin, ja kaikkea siltä väliltä. Hallin aulan seiniä koristivat hienot luisteluaiheiset kuvat entisistä tähdistä ja taitoluistelun historiaa tehneistä kuvaavin tekstein höystettyinä.

Matkan ensimmäisen jään, eli tunnin epävirallisen harjoituksen jaoimme junnujen kanssa. Pelipaikalle oli saapunut myös tämän kisan kakkosvalkkumme suoraan Blackpoolista, eli tietysti Oula! Jäällä meitä viiletti taas sama melkein kuudenkymmenen tytön porukka upouusissa, samalla viikolla viimeiset ompeleensa saaneissa sinivalkoisissa Suomi-harkkapuvuissamme. Halli oli todella lämmin ja jää hyvän tuntuinen. Teimme molempia ohjelmia, ja kaikki sujui omalta osaltamme mukavasti (ja niin taisi sujua myös junnuilta), ja myöhemmin nähdyt videotkin näyttivät hyvältä. Loppuverkan jälkeen palasimme hyvillä mielin takaisin hotellille.

Päivän viimeinen ohjelmanumero oli yhteinen illallinen junnujen kanssa melko rokahtavissa ja hauskoissa tunnelmissa paikallisessa Hard Rock Café:ssa. Jopa pikku maskottimme Saku nautti oman Piltti-illallisensa täysin tyynesti vanhempien syöttäessä häntä kasari-rokki-musiikkivideoiden pyöriessä suurilla screeneillä ravintolan seinillä...

Torstai 19.1.

Edellisiltana kaikki luultavasti olivat kaatuneet sänkyihinsä, sen verran väsyneitä olimme pitkästä päivästä jo kävellessämme ravintolasta hotlalle, ja hyvin nukutun yön jälkeen aloitimmekin pirteinä päivän tutustumalla hotellimme suhteellisen englantilaisvaikutteiseen aamiaiseen.

Tänään ei ollut harjoituksia, vaan kuten kotonakin ennen kilpailuja, pidimme vapaapäivän. Iltapäivään asti saimme kuluttaa aikaa mihin tahdoimme, ja varmasti aika lähelle sata prosenttia joukkueestamme kulutti sitä patikoimalla keskustan kävelykaduille ja ostoskeskuksiin shoppailemaan. Erityisesti nottinghamilaiset kenkäkauppiaat taisivat rikastua useammilla kymmenillä punnilla meidän miulaisten hyökättyä erilaisten popojen kimppuun...

Myöhemmin iltapäivällä lähdimme yhdessä kävelemään Nottinghamin linnalle aikomuksenamme vierailla noilla kuninkaallisilla mailla, mutta saavuttuamme paikalle varttia yli neljä meille osoitettiin vain lukittua rautaporttia. "Sorry, the castle was closed at 4.00 p.m." No, happihyppely on aina hyvästä, ja onneksi pääsimme sentään ihastelemaan linnan muurien ulkopuolella olevaa Robin Hoodin patsasta!

Illalla kapteenit menivät hallille arvontaan, ja tulivat suoraan sieltä syömään läheiseen ravintolaan arvottuaan meille luistelunumeron (6./8.) seuraavan päivän lyhytohjelmalle. Hotellille päästyämme hoidimme yhdessä kilpailuun valmistautumiseen olennaisena osana kuuluvat rutiinimme sekä ohjelmamielikuvan. Vietettyämme vielä maan tavoille uskollisesti iltateehetken jutustelun (ja hölmöilyn) kera kävimme nukkumaan odottaen innolla tulevaa lyhytohjelmapäivää.

Perjantai 20.1.

Lähtiessämme puolilta päivin hallille meillä oli mukana kaikki tavarat koko päivää varten, sillä emme palanneet hotellille ennen iltaa.

Oma kisaharkkamme sujui ihan hyvin ja kaatumisitta, joskin parissa kohdassa tapahtui jokunen näkyvä virhe. Tunnelma oli kuitenkin treenin jälkeen varsin hyvä, ja loppupalauttelun jälkeen katsellut videotkin näyttivät ihan mallikkailta. Lounaalla kävimme tankkaamassa energiaa illan tulevaa keikkaa varten, ja pian sen jälkeen olivatkin vuorossa Nottingham Cupin viralliset avajaiset! Harmi vain, että katsojia oli paikalla tuskin nimeksi. Vain murto-osa hallin penkeistä täyttyi, ja niistäkin suurin osa kilpailevista joukkueista. Niin myös me istuimme katsomossa liehuttamassa Suomen lippuja ja todistamassa, kuinka kentälle saapuivat kaikkien osallistuvien joukkueiden edustajat lipunkantajien jäljessä (MIU:n uljaina edustajina olivat Konu, Rynski ja Junnu).

Pian avajaisten jälkeen alkoikin junnujen kisa, ja meikkailun lomassa kannustimme erityisesti Musketeerseja ja muita suomalaisia. Jo juniorien pisteet antoivat osviittaa siitä, mitä tuleman piti myös seniorikilpailussa: omat robomme saivat yli kymmenen pistettä alhaisemmat tes-pisteet kuin kotimaan kisoissa, vaikka ohjelma näytti sujuvan suurin piirtein samaan malliin.

Pidimme kuitenkin yllä hyvää fiilistä valmistautuessamme ja verkatessamme ennen omaa suoritustamme. Myös huoltajatiimimme eli Marita, Maarit ja Mari osoittivat sisäistäneensä lyhytohjelmamme idean erittäin hyvin, ja saimmekin naurusuin ihastella heidän esimerkillistä eläytymistään päivän gangsteri-teemaan oman verryttelymme lomassa...

Jäälle pääsimme vihdoin aikataulun ollessa parisenkymmentä minuuttia myöhässä. Salaiset aseet ja henkiset akut ladattuina luistelimme lyhytohjelmamme, ja se sujui hienosti! Ohjelma oli periaatteessa puhdas pientä törmäystä lukuunottamatta, ja syystä olimme siis iloisia hyvästä suorituksestamme. Sen sijaan pisteet (nimenomaan tes-pisteet) ja niiden takia päivän sijoitus (3.) aiheuttivat niin paljon mielipahaa ja ristiriitaisia tunteita hyvän luistelun jälkeen, että hetken oli vaikeaa ymmärtää, mitä oikein oli tapahtunut.

Oli kuitenkin kerättävä tilanteesta positiiviset puolet, joita olivat esimerkiksi seuraavan päivän luistelupaikka (7.) sekä päivän parhaat komponenttipisteet. Oli lohduttavaa ajatella, että sentään tuomarit olivat arvostaneet lyhytohjelmamme päivän parhaaksi.

Kävimme vielä pastaillallisella, ja videoiden ja seuraavaan päivään valmistavien rutiinien jälkeen olimme kaikki valmiita nukkumaan. Vapaaohjelmaan lähtisimme taisteluasenteella, senhän me osaamme!

Lauantai 21.1.

Aamulla saimme vielä pienen jännitystekijän tulevaa varten, sillä kuumeisen Jenniinan tilalle astui vapaaohjelmaan Satu aivan uutta paikkaa tekemään. Jälleen kerran todistettiin kuitenkin, mitä rautahermoisia naisia joukkueestamme löytyykään, sillä harkat sujuivat kuin vettä vaan! Treenin, loppuverkan ja videoiden jälkeen suuntasimme iloisina lounaalle, ja edellisillan huonot fiilikset olivat kuin poispyyhityt.

Oli loistavaa, että ehdimme jälleen katsomossa meikkaillessamme seuraamaan junnukisan lähes alusta loppuun asti. Omat muskettisoturimme olivat myös joutuneet fiksailemaan paikkoja sairastapauksien vuoksi, mutta luistelivat hienon ohjelman, ja pisteetkin olivat jo lyhytohjelmapäivää positiivisemmat.

Ennen pitkää olimmekin taas itse jumppaamassa kisasuoritusta varten, virittelemässä pienimpiäkin ajatuksia kohti tulevaa, kaunista vapaaohjelmaamme... Tuntui, että ainakaan liikaa jännitystä ei ollut ilmassa astuessamme jäälle, mutta ohjelmaamme pääsi kuin pääsikin livahtamaan kaksi harmittavaa kaatumista. Vaikka ohjelma muuten sujui siististi, kaatumiset verottivat oman osansa pisteistä. Mieltä lämmitti kuitenkin vapaaohjelman toinen sija melko keskinkertaisella suorituksella, ja vieläpä melkoisen täpärällä 0,4 pisteen erolla vapaaohjelman voittajaan, Rockettesiin!

Mutta lopputuloksemme oli siitä huolimatta kolmas, sillä vaikka lyhytohjelman voittanut Paradise kompuroi vapaaohjelmassaan kolmanneksi, se voitti koko kilvan edellisenä päivänä ottaneensa reilun piste-eron turvin. Meistä sijoitustappio tuntui silti paljon helpommalta kantaa kuin lyhytohjelmassa, sillä vapaaohjelmassa olimme selkeästi epäonnistuneet. Kaikesta huolimatta mitali on kuitenkin aina mitali, ja niinpä kannoimme palkintojenjaossa pronssimme pronssimitalistin ylpeydellä.

Iltamme päättyi hauskoihin tunnelmiin jo tutuksi tulleessa hallin läheisessä ruokapaikassa, jossa siihen aikaan illasta oli enää hädin tuskin laisinkaan muita asiakkaita (ehkä hyvä niin, sillä desibelitasomme saattoi ylittää suositellun rajan vähän enemmänkin kuin vain muutamalla yksiköllä...).

Sunnuntai 22.1.

Aamulla junnut starttasivat kotimatkansa jo kukonlaulun aikaan meidän vielä vedellessä autuaasti hirsiä. Meillä olikin aamupäivästä vielä hetki aikaa kierrellä kaupunkia auki olevien kauppojen toivossa, mutta jo alkuiltapäivästä pakkauduimme bussiin, ja oman tsemppi-cd-levymme soidessa suuntasimme iloisin fiiliksin kohti Manchesterin lentokenttää. Finnairilla pääsivät illaksi kotiin lisäksemme pari muutakin suomalaisjoukkuetta, ja ennen puoltayötä olimmekin Tukholman kautta päätyneet takaisin omaan hyisen kylmään, rakkaaseen Suomeemme - kauden ensimmäinen kv-kilpailumme ansiokkaasti takana päin!