Tapasimme kello 11 perjantai aamupäivällä Helsinki-Vantaa lentokentällä, edessämme pitkä ja tapahtumarikas MM-matka. Sitä ennen oli kuitenkin suoriuduttava järjettömän pitkästä lentorupeamasta, johon sisältyi kaksi vaihtoa, ensimmäinen Munchenissa ja toinen Chicagossa. Pisinkin lento-osuus Atlantin yli sujui kuitenkin varsin mukavasti suuressa koneessa leffoja katsellen. Hulluimmat meistä valvoivat noin vuorokauden mittaisen matkan kokonaan, mutta nukahtivat taatusti nopeasti, kun saavuimme vihdoin perille Colorado Springsiin, Doubltree Inn hotelliimme.

Seuraavana päivänä hotellin uskomaton aamupala: tuoreita marjoja ja hedelmiä, bageleita, munakasta, pekonia, pannukakkuja, vaahterasiirappia, muroja, jugurttia jne., käynnisti ensimmäisen päivämme loistavasti. Lähdimme pian ulos auringonpaisteeseen tutustumaan lähiympäristöön. Colorado Springs on kaunis kaupunki joka puolella kohoavine lumihuippuisine vuorineen. Olimme innoissamme myös hotellia vastapäätä sijaitsevasta Targetista, josta sai jenkkityyliin melkein mitä vaan. Ulkona oli tosiaan ihanan keväistä, verrattuna taakse jättämämme Suomen lumisuuteen, ja monet nauttivat siitä syömällä jätskit ulkoilmassa. Illalla olikin jo ensimmäisten treenien aika, tosin varsinaisen kisa-areenan kupeessa harjoitushallissa. Huomasimme vuoristoilman vähän vaikuttavan harjoitteluun ja pitkä lentomatkakin saattoi painaa. Onneksi takanamme oli Suomesta hyvä rutiini ja suoriuduimme harjoituksesta silti tehokkaasti ja siististi.

Sunnuntaina  kävelimme koko joukkueen voimin pitkän matkan kohti ruokakauppaa. Matkalla saimme ihailla perinteisiä amerikkalaisia taloja ja pihoja, ja jotkut kadut olivatkin kuin suoraan tutuista elokuvista tai tv-ohjelmista. Ruokaostoksemme saimme laskettua Jarin (Jääskiksen miehen) vuokraamaan autoon ja pystyimme myös takastulomatkalla nauttimaan täysin rinnoin meitä jälleen ilahduttavasta auringosta. Illemmalla matkustimme bussilla harjoituksiin kauempana sijaitsevaan jäähalliin, josta olimme saaneet kaksi jäävuoroa. Saimme myös nauraa parille miulaiselle, joiden otsat ja nenänpäät alkoivat punottaa päivän paahteesta.

Maanantai aamupäivällä suuntasimme museoon : Figure skating museum and hall of fame. Opas piti meille esittelykierroksen ja oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä uutta taitoluistelun syntyajoista lähtien. Esillä oli muun muassa niin vanhoja kuin uudempia kilpailupukuja, luistelijaesittelyjä ja videoita vuosikymmenien takaa ja toisaalta tästä päivästä. Sopivasti kohdallemme sattui myös video Marigoldin viime vuoden MM-suorituksesta ja se antoi vielä lisää näyttämisen halua siitä, että tänä vuonna asiat tulisivat olemaan toisin. Museovierailun jälkeen oli vielä edessä käynti koko maailman mittakaavassa ainutlaatuisessa hotellissa, jolle on annettu viisi tähteä jo viidenkymmenen vuoden ajan. Teimme kävelyn hotellin upeilla pihamailla ja kiersimme suuren lammen, jossa joutsenet uivat. Kävelyn jälkeen oli hyvä istahtaa syömään hotellin yllättävän kohtuuhintaiseen ravintolaan, jonka ruoat olivat odotetusti makuhermoja hiveleviä. Myöhemmin harjoitukset jälleen kutsuivat meitä ja niiden jälkeen ehdimme vielä käväistä takseilla kauppakeskuksessa harjoittelemassa shoppailua Chicagoa varten.

Tiistai oli kokonaan retkipäivä ja aloitimme sen aikaisin matkustamalla junalla ylös vuoristoon. Lumen takia juna jäi vähän alemmas kuin yleensä, mutta maisemat olivat silti uskomattomat. Junan opas oli puhelias vanhempi mies ja hän oli hyvin kiinnostunut meistä sinitakkisista suomalaisista. Ajelun jälkeen oli kohteena Garden of the Gods eli upeat kalliomuodostelmat. Ennen varsinaista retkeä katsoimme esittelyvideon ja ruokailimme kahvilassa, jonka ikkunoista kalliot jo siinsivät. Bussi kuljetti meidät pian aivan kallioiden juurelle ja kävelyretki alkoi. Maisemat olivat käsittämättömät ja kamerat räpsyivät, vaikka kallioiden todellista upeutta oli vaikea tallentaa kuviksi. Emme olisi malttaneet lähteä pois niiden ääreltä, mutta yksi yllätyskohde vielä kutsui meitä. Viimeisenä vierailimme USA:n Air Force Academyssa, jossa ensimmäinen etappi oli valtava urheiluhalli, jossa Academyn opiskelijoilla kelpaa urheilla. Seuraavaksi näimme melko isänmaallisen esittelyvideon academyn toiminnasta. Kolmas ja ehkä mielenkiintoisin etappi oli tutustuminen neljän eri uskontokunnan kirkkoon, jossa opiskelijat voivat rauhoittua raskaasta arjestaan. Jokaisen kirkon arkkitehtuuri oli todella hienoa ja esimerkkinä protestanttisen kirkon muodot rististä lähtien jäljittelivät lentokoneiden muotoja. Oppaamme kertoi meille hauskoja tarinoita muun muassa siitä kuinka oppilaat kasvattavat kuntoaan ”pienillä” vuoristopyrähdyksillä. Mahtavan, mutta pitkän retkipäivän jälkeen kunnon ruoka ja uni maistuivat.

Keskiviikkona ja torstaina keskityimme ennen kaikkea virallisiin harjoituksiin kisa-areenalla. Molempina päivinä harjoitukset sujuivat varmasti ja hyvällä fiiliksellä. Harjoituksissa meitä tsemppasivat kannustajamme, muun muassa vanhemmat ja muutama entinen Marigold. Torstai-iltana oli perinteisten kisatsemppipiirien aika ja sen jälkeen vaihdoimme edustusvaatteemme arvontaa varten, joka pidettiin hotellillamme. Vedimme numeromme kuuman ryhmän viimeisenä ja jäljellä oli paikka 19, eli ryhmän toinen. Arvonnan jälkeen rauhoituimme vielä kisarentoutuksessa ja  viimeistään nukkumaan mennessä tajusi, että huomenna se todella alkaisi: kauden päätavoitteen metsästys.

Perjantaina, lyhytohjelmapäivän aamuna hotellin käytävät vilisivät viidakosta eksyneitä alkuasukkaita, eläimiä ja ties mitä. Aamupalan jälkeen oli siis hieman vaihdettava asuja kisaharkkaa varten. Kisaharjoituksessa emme esittäneet aivan parastamme, mutta emme antaneet sen häiritä, vaan keskityimme tulevaan kisasuoritukseen. Meikkien ja hiustenlaittoon oli ruhtinaallisesti aikaa, sillä luistelisimme vasta kymmenen aikaan illalla. Nopeasti aika kuitenkin kului hotellilla hyvässä seurassa ja oli aika lähteä hallille. Ilta oli jo pimennyt, mutta jo kaukaa näimme jäähallin autoista täyttyneen parkkipaikan. Ennen verryttelyä vedimme vielä viimeiset henkäykset kisa-areenan ilmaa. Samat rutiinit kuin niin monta kertaa aiemmin johdattivat meidät hyvään fiilikseen ja suureen kuplaan. Jäälle astuessamme ei suuri yleisö saanut päitämme pyörälle, vaan antoi lisävoimaa tulevaan. Suorituksemme oli virheetön ja onnistunut. Menimme kuitenkin siinä vaiheessa toisiksi ja vain kohtuulliset pisteet saivat muutenkin aikaan jännityksen lopullisista tuloksista, olihan melkein koko ryhmä luistelematta. Pettymys oli suuri, kun kisa päättyi ja tulokset osoittivat meille tylysti viidettä sijaa. Ärsytys alkoi kuitenkin pikkuhiljaa vaihtua taistelutahdoksi, ja me tiesimme pystyvämme vapaaohjelmapäivänä mihin vaan.

Niinpä launtaina aamupalalle asteli joukko ranskalaisia, pää pystyssä. Uusi päivä innoitti meitä jopa laulamaan ”do you hear the people sing”- pätkää aamiaisen ääressä. Kisaharjoitus sujui eiliseen tapaan vähän epävarmasti, mutta tärkeintä oli jälleen jättää se taaksensa ja keskittyä olennaiseen. Tällä kertaa aikaa oli huomattavasti vähemmän ja ripeään tahtiin laitoimme itsemme kisakuntoon. Ennen ruokaa ja hallille lähtöä kokoonnuimme kaikki yhdessä luomaan viimeistä fiilistä joukkueeseen ja kaikista huokui asenne, usko ja rakkaus joukkueeseen ja  vapaaohjelmaamme, jonka tulisimme viimeistä kertaa esittämään. Sopivasti vihaa uhkuva Marigold asteli kohti suurta koitosta ja ehdimme ennen verryttelyä seurata vielä kisaa katsomosta. ”Pistän kaiken peliin, kävi miten kävi, nyt on pakko tsempaa, en aio hävii” ja muut huudot raikuivat verkassa kovaa ja tunteella, joka sisälsi kaikkea kokemaamme. Jäälle astuimme viimeisinä, itsevarmoina ja valmiina antamaan kaikkemme, muulla ei olisi väliä. Niin me myös teimme. Aivan täydellinen ei ohjelma ollut, mutta pienet virheet eivät kokonaisuutta haitanneet, varsinkin kun se oli sitäkin enemmän suurella sydämellä luisteltu. Vaikka olimme itseemme täysin luottaneet, oli riemu silti sanoinkuvaamaton, kun näytölle ilmestyi toinen sija. Onnenkyyneleet valuivat, eikä moni olisi ennen matkaa varmaan kuvitellut voivansa olla näin onnellinen hopeasta. Vapaaohjelman voittokin jäi aivan pienestä kiinni, mutta sitäkään oli turha sen enempää harmitella. Niinkuin sitäkään, että kauden päätavoite oli ollut MM-kulta. Meillä oli syy olla ylpeitä itsestämme, viime vuosien mitaleilta ulosjäämisen jälkeen, eilisen lyhytohjelman viidennen sijan jälkeen, olimme taistelleet itsellemme tämän hopean. Palkintojenjaon jälkeen odottelimme paria doping-testi joutunutta, ja heidän saavuttuaan pidimme pienen, oman mitalienjakotilaisuuden. Sitten kiirehdimme hotellille Skaters Partyihin. Skaters Partyissa emme ehtineet kuin haukata äkkiä ruokaa, kun oli jo aika siirtyä Rockettesin kanssa onniteltaviksi Suomen joukkueen juhlatilaisuuteen. Tilaisuudessa oli meidän kahden joukkueen ja valmentajien lisäksi fanit ja Suomen Taitoluisteluliiton edustajat. Kaksoisvoiton kunniaksi pidettiin useita puheita ja kilistettiin laseja. Tilaisuuden päätyttyä menimme vielä vähäksi aikaa muiden luistelijoiden joukkoon Skaters Partyihin pitämään hauskaa. Tavaroiden pakkaamisen ja muun jälkeen oli yö jo aika pitkällä sekä aikainen herätys edessä, mutta sillä ei ollut väliä, kun suuntana olisi Chicago!

Ennen kuin huomassimmekaan, olimme siirtyneet Colorado Springsin maisemista keskelle suurkaupunkia, Chicagoa. Ensimmäisenä päivänä Tuulis ja Pilvi lähtivät melkein suoraan hotellille päästyään Jarin kanssa katsomaan haaveilemaansa peliä Chicago Blackhawks vastaan Detroit Red Wings. Me muut suuntasimme syömään ja tutustumaan kaupunkiin käyden läpi parhaita kauppoja seuraavaa päivää varten. Illalla hengailimme hotellilla ja keräsimme voimia. Maanantaina saimme siis tehdä mitä halusimme ja kaikilla se sisälsi enemmän tai vähemmän shoppailua. Varmaan kaikki meistä olivat välttäneet jo matkan varmistuttua vaatteiden ostoa ja rahan tuhlausta muutenkaan, joten se oli nyt ansaittua. Chicagossa saattoi siis päivän mittaan bongailla tutut siniset takit päällä, lukuisat kassit käsissä viilettäviä Marigoldeja. Jotkut meistä olivat löytäneet päivästään aikaa myös nähtävyyksille, kuten Yhdysvaltain korkeimmalle rakennukselle : Willis Towerille, jonka huipulta pääsi katselemaan alas lasilattian päällä seisomalla. Illalla keskustelimme ja esittelimme päivän anteja, sekä lähdimme yhdessä syömään Cheesecake Factoryyn, jonne pääsyä odotimme varmaan puolitoista tuntia. Hyvää kuitenkin kannatti odottaa ja ruhtinaalliset ruoat palkitsivat nälkäiset. Jo ravintolan nimi kehottaa jälkiruokaan, joten pääruokia jatkoimme vielä erilaisilla suussasulavilla juustokakuilla.

Tiistaina oli lopulta aika lähteä kotimatkalle, tosin ehdimme nauttia Chicagosta vielä jonkun aikaa ennen kyytiä lentoasemalle. Takastulomatka sujui rattoisasti ja olihan se vähän lyhyempikin menomatkaan verrattuna, kun yksi lento oli jo alta pois. Kotimaahan saavuimme Suomen aikaa keskiviikkoiltapäivällä, sisäinen kello hieman sekaisin. Meitä oli vastaanottamassa ihana joukko kotiväkeä ja muita tukijoita, jotka palkitsivat meitä ruusuin. Meitä varten oli myös sanoitettu laulu säveleen ”sata salamaa”, joka herkisti kauden loppuhetkellä. Viimeinen ryhmähali ja sitten kotiin lepäämään. Takana oli unohtumaton matka ja unohtumaton kausi. Kiitos kaikille sen aikana meitä tukeneille. Takaraivossa ovat nyt kaikki hyvät muistot, mutta katseet ovat jo suunnattu uuteen kauteen, jolla MIU aikoo olla vieläkin vahvempi !