MARIGOLDIN MM-KISAMATKA 19.-24.4.2005 Göteborg, Ruotsi

Day 1, 19.4.

Seikkailu alkakoon

"MM-kisat, täältä tullaan!!!", tuntui puoli viideltä aamulla soiva herätyskellokin innoissaan kuuluttavan tavanomaisen piippaamisensa sijaan, ja matkalla lentokentälle jännityksen kihelmöinti alkamaisillaan olevasta matkasta vain vahvistui entisestään. Tapasimme Helsinki-Vantaalla myös Suomen joukkueenjohtajan Leena Laaksosen, joka matkusti kanssamme. Kaikki tapahtui nopeasti: jo kello 8.10 paikallista aikaa purkautui länsinaapurin maankamaralle Finnairin lentokoneesta iloista mieltä ja intoa pursuava joukkio vetäen perässään uutuuttaan kiilteleviä vetolaukkuja, ja vasta edellisiltana saatuja maskotteja, eli sisukkaita Suomi-hirviä (joista raajarikon kärsineet yksilöt osoittautuivat erityisen sisukkaiksi).

Vaikka bussikuskillamme taisikin ensi alkuun olla jonkin tason ongelmia suorittaa kunnialla kaikkien kapsäkkiemme pakkaus bussin tavaratilaan, olimme jo ennen pitkää upean kisahotellimme 10. kerroksessa somistamassa jo entuudestaan viihtyisiä huoneita (ja käytävää) Suomi-henkisiksi lipuin, kuvin ja ovijulistein koti-ikävän ehkäisemiseksi :)

Saatuamme kisapassit pääsimme heti ensivisiitille jäähalliin eli Scandinaviumiin, joka sijaitsi samassa valtaisassa kompleksissa kisahotellin kanssa, ja jonne siis pääsi halutessaan kulkemaan vaikka sisäkautta! Itse kisa-areenan puolella oli vielä käynnissä täysi tohina Kiss&Cry -nurkkauksen ja tuomarilavan rakentamisesta hallin koristeluun, mutta harjoitushallissa raikuivat jo luistelumusiikit. Siellä oli täydessä vauhdissa epävirallisten harjoitusten rumba, johon mekin otimme osaa omalla puolituntisellamme.

MM-kisoista tuttu, täysin omanlainen tunnelmansa oli taas joka puolella ympärillämme: osallistujamaiden liput liehuivat auringossa Scandinaviumin ulkopuolella, joukkueita saapui kisahotelliin, saatiin todistaa riemukkaita jälleennäkemisiä, sinikeltaiset kisajärjestäjät parveilivat joka puolella, ja kaikki hotellin ja Scandinaviumin lähikatujen lyhtypylväät tuntuivat sonnustautuneen kisamainoksiin! Paikallisessa lehdessäkin oli jo pieni juttu, jossa Ruotsin ykkösjoukkue luonnollisesti nimesi pahimmaksi vastustajakseen hallitsevan maailmanmestarin, siis meidät :)

Loppupäivästä meillä oli vielä aikaa suunnata Göteborgin keskustaan kiertelemään keväisiä katuja ja kivan näköisiä kauppoja, mutta kaikki taisivat olla niin väsyneitä aikaisesta herätyksestä ja tapahtumatäyteisestä päivästä, että palattuamme illansuussa hotellille sammahdimme kuin saunalyhdyt suurin piirtein heti silmät ummistettuamme.

Day 2, 20.4.

Harjoituksia, askartelua ja ainutlaatuista videomateriaalia

Matkamme toisena päivänä meillä oli tiedossa kahdet harjoitukset, ensimmäiset kisa- ja toiset harjoitushallin puolella. Sydämet erityisen lujaa pamppailen odotimme tietysti pääsyä liitelemään kisa-areenan jäälle ensi kertaa! Oli hauskaa kuitenkin ehtiä hetken aikaa seurata katsomossa Kroatian joukkueen harjoituksia. Jäälle mentäessä raikui jo "Suomi-Finland" -kannustushuutoja Scandinaviumin lehtereiltä niin omien rakkaiden suomalaisfaniemme kuin paikallisen koulun oppilaidenkin suunnalta!

Päivän toisissa 20 minuutin harjoituksissa teimme lyhytohjelmaa, ja kaikki meni jälleen vähintään yhtä hyvin kuin aamupäivälläkin. Tällä kertaa saimme ehdimme jäädä seuraamaan USA:n molempien joukkueiden harjoituksia. Huomasimme myös, että hallin seinille oli ilmestynyt eri joukkueiden kannustuslakanoita, joiden joukossa oli myös kaksi meidän omaamme!

Hallilta palattuamme kävimme ihmettelemässä hotellin lähellä ruotsalaista ruokakauppaa, ja illansuussa valkotakkisten naisten arsenaali teki vielä iloisen raitiovaunumatkan keskustaan, jossa se kävi yhdessä nauttimassa varsin iloisen illallisen.

Loppuillan ohjelmassa oli missiona myös tulevan lyhytohjelmapäivän pukimien valmistelua. Valkoisista piippurasseista ja höyhenistä, hileistä, strasseista, paljeteista ja liimasta syntyi alta aikayksikön jokaiselle oma joutsenpanta. Mielikuvamalleina käytettiin tietenkin Suomen kansallisoopperan Joutsenlampi-baletin valkoisia joutsenpäähineitä, ja lopullisissa tekeleissämme olikin havaittavissa suorastaan hämmästyttävää yhdennäköisyyttä alkuperäisluomuksiin!

Illan ehdoton napakymppi oli kuitenkin kapteeniemme näyttämä yllätys: videopätkä, joka oli suurimmaksi osaksi kuvattu Vierumäen leirimme iltasuunnistusrasteilla kauden alussa. Videolla esiintyivät pienryhmissä kaikki joukkueen jäsenet luistelijoista valmentajiin ja huoltotiimiin mitä erilaisimmissa rooleissa, ja joka ryhmällä oli joukkueelle sanansa sanottavana mielettömän tsemppifiiliksen luomiseksi. Parasta jutussa oli, että suurin osa joukkueesta oli autuaasti unohtanut koko videon olemassaolon, vaikka leirillä olikin puhuttu, että videon ensi-illan aika lienee sitten mm-kisoissa... Hämmästys, riemu ja naurun määrä oli liki rajaton kun kaikki älysivät, mikä pätkä tv-ruudulla alkoi pyöriä! Mahtavan filmin saattelemana matkan toinenkin päivä saatiin hienosti purkkiin.

Day 3, 21.4.

Lisää harjoituksia, lisää videopätkiä ja arvonta

Kolmannen päivän herätys oli meille matkan aikaisin, sillä päivän ensimmäiset treenimme alkoivat jo kello 8 harjoitushallissa. Kaikki tuntuivat harjoitusten aikaisesta ajankohdasta huolimatta yllättävän skarpeilta, oli kuin olisimme koko elämämme tottuneet astumaan jäälle aamukahdeksalta. Keskityimme aamun treenissä vapaaohjelmaan, ja kaikki menikin taas kerran vallan mainiosti. Myös iltapäivän harjoitukset sujuivat mukavasti. Tällä kertaa pääsimme taas 20 minuutiksi kisa-areenalle, jossa teimme lyhytohjelmaa. Entistä enemmän suomalaisia faneja näkyi saapuneen paikan päälle seuraamaan harjoituksia, ja sinivalkoiset värit loistivat katsomosta.

Myös tänä päivänä meillä oli iltapäivällä ohjelmassa täydellisen yllättävä elokuvanautinto. Ninan äiti oli täydellisen salassa meiltä kehitellyt ja tuottanut aivan kertakaikkisen mahtavan videokoosteen, jossa paitsi koti- ja muut kannustusjoukkomme, myös aivan tavallisia kaduntallaajia oli vuorotellen kuvassa ja lähetti terveisiä, tsemppiä ja muita kannustusfiiliksiä koko joukkueelle. Jos edellisenä päivänä olimme olleet hämmästyneitä kapteenien näyttämästä videosta, tämänpäiväinen suorastaan löi meidät kaikki ällikällä! Nyt tiedämme, miltä Survivorin osanottajista tuntuu, kun he saavat keskelle kilpailua kirjeitä kotijoukoiltaan... Video oli niin hauska, onnistunut, sydämellinen ja ennen kaikkea tunteita herättävä, että harva meistä selvisi sen katsomisesta täysin kuivin silmin - olikin sitten kyse naurun- tai liikutuksen kyynelistä. Ei ollut hetkeäkään epäselvää, etteikö meitä tuettaisi ja kannustettaisi täysillä koto-Suomesta päin!!!

Mitä lähemmäs iltaa päästiin, sitä tiiviimmäksi kävi tunnelma, sillä tiedossa oli kilpailun virallinen arvonta. Iltapäivällä (levottomasti) toteutettu kisatanssiemme kertaus hotellin käytävässä oli ehkäpä yritys pitää jännitys loitolla..?! Me myös leikittelimme ajatuksilla siitä, millä paikalla mieluiten luistelisimme seuraavan päivän lyhytohjelman, mutta tulimme loppujen lopuksi, kuin niin monta kertaa aikaisemminkin siihen tulokseen, että meille kelpaa aivan mikä tahansa luistelupaikka. Olemmehan itse kokeneet, ettei koko kilpailun toisenakaan luisteleminen edes mm-kisoissa estä voittoa.

Puoli kahdeksalta illalla alkoi jäähalliin järjestettyyn arvontatilaisuuteen virrata tyylikkäästi pukeutuneita luistelijoita ja muuta yleisöä. Tunnelma koko hienon arvonnan ajan oli mukava, vaikka illan esiintyjät olivatkin ällistyttävän persoonallisia... :) Olimme myös oikein tyytyväisiä Sinin nostamaan luistelunumeroomme, eli täyteen kymppiin! Arvonnan jälkeen oli vielä hotellilla tyylikäs vastaanottotilaisuus pienine juoma- ja ruokatarjoiluineen, mutta mukavasta tunnelmasta huolimatta lähdimme jonkin ajan kuluttua omiin oloihimme aloittamaan keskittymisen seuraavaan, tärkeään päivään. Saimme illalla vielä jokainen valmentajilta pienen, kristallisen joutsenen ikiomaksi tuomaan onnea ja ylväyttä tulevaan. Mielikuvaharjoituksen jälkeen lähdimmekin sitten levollisin mielin, täynnä intoa unten maille.

Day 4, 22.4.

Joutsenparveilua aamusta iltaan

Heti aamusta olimme lyhytohjelmapäivän edellyttämässä tunnelmassa; joutsenparvemme laskeutui nauttimaan aamupalansa valkoisissa tyllihelmoissa ja aiemmin askartelemissamme joutsenpannoissa. Astuessamme ulos hissistä ala-aulassa törmäsimme myös erääseen äitiyslomalaiseen; Jääskis oli juuri lentänyt paikalle aamukoneella Jartsan ja heidän pari viikkoa vanhan pikku-Nemonsa kanssa, ja liittyi siis joukkomme jatkoksi tässä vaiheessa matkaa.

Lyhythojelman virallinen harjoitus oli klo 11.50, ja se sujui mainiosti ja ilman sen kummempia jännittämisiä ja virheitä. Selvisimmekin harjoituksesta vain yhdellä kokonaisella ohjelmalla, mikä oli tapahtunut vain kerran aiemmin koko kauden aikana! Nautimme luistelemisesta sydämen täydeltä tietäen, että teemme ohjelmaa toiseksi viimeistä kertaa.

Aikaa valmistautua illan näytökseen, meikkailla ja kuunnella tsemppimusiikkia oli ruhtinaallisesti. Huoltajat ompelivat meille joutsenkruunut päähän viimeistä kertaa, ja pisteenä i:n päälle liimasimme vielä silmänurkkiin ja korviin kimmeltämään muutamat strassit. Tunsimme olevamme valmiita joutsentaistoon, mutta ennen kaikkea valmiita nauttimaan ihanasta ohjelmastamme, siitä että saisimme jälleen esiintyä valtavalle yleisölle, kokea onnistumisen elämyksen ja olla tyytyväisiä kauden viimeiseen lyhytohjelmasuoritukseemme.

Nautimme jo verryttelystä Scandinaviumin käytävällä. Tanssiessamme kisatansseja uteliasta yleisöä kerääntyi katselemaan vierestä, mutta se ei keskittymistämme haitannut, päinvastoin. Loimme keskuuteemme juuri sitä taianomaista hohtoa ja tunnelmaa, mitä on ilmassa Joutsenlammen äärellä. Viimeiset jalanheitot, venytykset, vielä kerran lyhytohjelma kuivalla musiikkiin, ja loppuun tiiviissä ringissä tsemppihuuto. Oli aika lähteä koppiin. Tunnelma neljän seinän sisällä oli tiivis, ja tuttujen rutiinien jälkeen kopin ovesta ulos asteli ylväitä, päättäväisiä tyttöjä matkalla jäälle. Valtaisan huutomyrskyn saattelemana ja sinivalkoisten lippujen liehuessa astuimme jäälle keskittyen ja luottaen.

Lyhytohjelmamme oli rauhallinen, tarkka ja vauhdikas suoritus, mutta joka tuttuun tapaan tuntui vilistävän ohi aivan liian nopeasti. Mukaan mahtui myös muutama pieni virhe, mutta olimme kuitenkin oikein tyytyväisiä kokonaispisteisiimme, jotka olivat 68,67, eli kilpailun siinä vaiheessa odotetusti selkeällä, yli neljän pisteen marginaalilla parhaat. Vahvin vastustajamme, Ruotsin ykkösjoukkue, luistelisi viimeisenä, joten loppuverryttelyn jälkeen kiiruhdimme innolla katsomoon seuraamaan loput kilpailusta.

Lyhytohjelman jälkeen olimme kakkossijalla hyvän ohjelman luistelleen Ruotsin ykkösjoukkueen perässä. Eroa välillämme oli vain 2,56 pistettä, joten seuraavaan päivään päätimme lähteä armotta kuromaan eroa umpeen, ja taistelemaan kaikkemme puolustaaksemme edelliskevään kultaamme. Illalla saimme hotellilla lyhytohjelman hopeiset pikkumitalit kimmokkeeksi tulevaa päivää varten, ja tuttujen rentoutumis- ja keskittymisrutiinien päätteeksi lähdimmekin nukkumaan, jotta seuraavana päivänä olisimme loistovireessä!

Day 5, 23.4.

Fiilistelyä, pettymyksiä, tunnesekamelska, mutta lopulta kuitenkin taas fiilistelyä

Aamulla olimme jo vapaaohjelman tunnelmissa, ja aamupalalla päissämme komeilivat piippurassista väännellyt GOOD- tai BAD-tekstit - sen mukaan, millaiseksi itsensä parhaillaan tunsi. Kauden viimeinen harjoituksemme meni mukavasti, vaikka emme välttyneetkään virheiltä. Niitä emme kuitenkaan pelästyneet, sillä kilpailutilanteessa sellaiset yleensä kitkeytyvät pois kuin itsestään. Teimme harjoituksessa jälleen vain yhden ohjelman, ja hyvällä mielellä jätimme Scandinaviumin vielä hetkeksi ennen varsinaista taistelua.

Päivän piinaavimmilta tuntuvat tunnit olivat taas käsillä: treenivideon katsominen, pientä lepoa, musiikin kuuntelua, huolellinen meikkaus, lounaan syönti, pääkuvioiden maalausta, musiikin kuuntelua, mahdollisesti kynsien lakkaus, pientä lepoa... Aikaa oli runsain mitoin ennen tositoimiin lähtöä. Minuutit tuntuivat jossakin vaiheessa melkein matelevan, mutta vihdoin oli aika lähteä hallille!

Jälleen kerran ympärillämme kävi kuhina, kun tanssimme kisatanssejamme käytävällä, ja muutenkin tunnelma hallissa tuntui olevan korkealla. Tehtyämme viimeisen kerran vapaaohjelman kuivalla ja huudettuamme tsemppihuudon, olimme aivan valmiita. Koppiin päästyämme puimme viimeisen kerran Jekyll ja Hyde -puvun, teimme keskittymisen, ja astelimme käytävään odottamaan loistavan kautemme päättävää mm-vapaata. Janna oli tosin jättää meidät käytävällä erään oven taakse lukkoon, mutta onneksi joku kiltti setä tuli päästämään meidät tekemään työmme.

Luistelimme ohjelmamme läpi keskittyen ja taistellen jokaikinen sekunti. Jokainen meistä tiesi, miten ohjelma tuli tehdä, kuinka jokainen tahti musiikista tulkita. Siitä huolimatta jokin vain meni tällä kertaa vikaan. Suoritus ei ollut suunnitelmien mukaisesti kauden paras, ei edes lähellä sitä. Olimme epäonnistuneet, ja tiesimme välittömästi, että kauden tärkeimmässä kilpailussa se maksaisi meille paljon. Totuus aukenikin meille Kiss&Cry -nurkkauksessa: tulos oli tässä vaiheessa kolmas tila, kun pari joukkuetta oli vielä tulossa jäälle. Lähtiessämme kohti koppia vilkutimme vielä katsomoon, ja kiitimme suomalaisyleisöä mielettömästä kannustuksesta. Oli kuitenkin vaikea ymmärtää, mitä juuri oli käynyt.

On selvää, että urheilussa ei kukaan voi ikuisesti voittaa, ja se meidän tuli nyt urheilijoina kohdata. Joukkueemme ei ole tottunut epäonnistumaan, ja epäonnistuminen juuri mm-kilpailuissa kirpaisi erityisen syvältä. Oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka vahvoja pystyimme yhdessä olemaan myös epäonnistumisen hetkellä. Otimme pronssimitalimme päät pystyssä, sillä olisihan niille ollut runsain määrin muitakin ottajia. Vaikka itse emme pystyneetkään siihen, mihin Marigold on parhaimmillaan pystynyt, oli muiden mitalistien reilu onnittelu enemmän kuin paikallaan. Tiedämmehän minkä määrän työtä vaatii olla näin korkealla maailmanmestaruuskilpailuissa, ja siitä on helppo toisillekin nostaa hattua.

Hotellille palatessamme meitä vastassa olivat vanhempamme sekä suuri joukko muita faneja ja kannustajia, joilta saimme halauksia ja onnitteluja mm-pronssista. Vaihdettuamme edustusasut päälle astelimme mitalit kaulassa Skaters´ partyihin. Bileet olivat mm-partyjen vaatimustason mukaiset: musiikki soi lujaa, ruoka oli hyvää ja meno muutenkin varsin vilkasta joukkueiden vähitellen täyttäessä tanssilattiaa. Muiden joukkueiden kanssa jutellessa, tanssiessa ja vähän riehuessakin fiiliksemme paranivat, ja kohteliaisuudet, joita saimme osaksemme, tulivat totisesti kreivin aikaan ollen kuin lääkettä haavoille!

Skaters' partyn jälkeen suurinta osaa meistä ei vielä nukuttanut ollenkaan, ja niinpä pidimme omat pyjamapartyt yhdessä hotellihuoneista vain nauttien viimeisiä kertoja kauden 04-05 joukkueena olosta. Yön aikana monen tytön hiukset saivat perinteisesti uuden ilmeen MIU:n mm-kampaamossa, ja sekä kaikkien mm-pronssimitalistien että valmentajien kärsivällisyyttä koeteltiin pienillä huoneiden oviin liittyvillä käytännön piloilla... :) On todellinen onni onnettomuudessa, että MIU:ssa luistelee niin käsittämättömän hulluja, perinpohjin ilomielisiä ja etenkin toinen toistaan varauksetta tukevia yksilöitä. Kaikesta, jopa mm-kisoissa epäonnistumisesta, tunnutaan yhdessä selviävän loppujen lopuksi vain ripauksella huumoria ja ajatuksella, että epäonnistuminen ei ole maailmanloppu. Tunnerikas päivä oli ollut ikimuistettava kaikesta huolimatta, ja väsymystä purettiin yhdessä nauraen lähes aamunkoittoon asti.

Göteborgista lähdimme pronssit kaulassa kotiin taas monen monta kokemusta rikkaampina, yhden koettelemuksen vahvempina, ja kohti seuraavaa kautta nälkäisempinä kuin koskaan aiemmin!