Helsinki-Praha-Frankfurt-Pariisi-Rouen-Pariisi-Helsinki
27.1.-7.2.2005 = MIU VALLOITTAMASSA EUROOPPAA!!!

27.1. Kotimaa kun taakse jäi...

Voi että oli taas fiilistä kokoontua Helsinki-Vantaalle lähtökuoppiin! Innokkaat ja ehkä hieman jännittyneet luistelijat olivat vallanneet lentokentän heti aamutuimaan: samalla koneella kanssamme Prahaan matkustivat niin omat juniorimme Musketeers kuin myös HTK:n juniorijoukkue Team Fintastic, joten muita ihmisiä ei juurikaan (ehkäpä heidän omaksi onnekseen) lennolle juuri mahtunutkaan.

Yhdessä hujauksessa olimme vaihtaneet maisemaa Helsingin pilvisestä talvesta Prahan vastaavaan, jossa ainakin ilmasta käsin ainoastaan talot näyttivät erilaisilta kuin rakkaassa Suomessa. Asetuttuamme aloillemme varsin hyvätasoiseen Parkhotel Prahaan ja levähdettyämme hetkisen lähdimme rahoinemme odottavalla mielellä hieman katsastamaan Prahan keskustan kauppatarjontaa...

Muutamien tuntien kuluttua palasimme metroseikkailun päätteeksi takaisin hotellille rahavarat huvenneina, kaupunkia nähneinä ja maan hintatason erittäin alhaiseksi havainneina. Illastimme yhdessä junnujen kanssa seuraten samalla ravintolan TV:stä suoraa lähetystä Torinon EM-kisojen miesten vapaaohjelmasta, Artsaa tietty kaukotsempaten.

Matkan ensimmäinen päivä sujui kokonaisuudessaan sangen mainiosti, ja olo on jo kuin kotona konsanaan. Huomenna on sitten jo luvassa hieman enemmän niin sanotusti oleelliseen keskittymistä!

28.1. Treenausta ja orientoitumista jäähalliin

Ihana auringonpaiste herätteli MIU:n matkansa toiseen päivään! Pian aamupalan jälkeen lähdimme ulos kirpeään talvisäähän pienelle kävelylle. Talsimme läheiseen puistoon sekä tutustumaan lähimpään ruokakauppaan ja T-Mobile Arenaan eli jäähalliin, joka sijaitsi kymmenen minuutin kävelymatkan päässä hotellilta. Se ei aivan yltänyt länsimaisten hallien luksustasolle: käytävät olivat varsin sokkeloisia ja katsomot hämäriä, ja itse hallin puolella tuntui melkoisen viileältä. Totesimme kuitenkin, että jos Mila, Oula, Susu ja Pete ovat EM-kisoissa 1993 luistelleet täällä hienosti, mekin aiomme tehdä niin. Sitäpaitsi onhan kyseessä myös muodostelmaluistelun vuoden 2006 MM-kisa-areena!

Iltapäivällä pääsimmekin sitten tositoimiin: meillä oli matkan ensimmäinen jää, yhteinen tunti Musketeersin kanssa. Ohjelmat sujuivat suuremmitta mutkitta, jää tuntui hyvältä ja paikalle oli jopa saapunut muutama kourallinen kiinnostuneita katsojia seuraamaan harjoituksiamme. Illalla oli arvonta, jossa kapteenit hoitivat hommansa hienosti nostaen meille luistelunumeron 5. Puhdas jää siis tiedossa!!! :) Teimme myös tuttuun tapaan omat kisoihinvalmistautumisrutiinimme, ja jäimme innolla odottelemaan seuraavaa eli lyhytohjelmakilpailupäivää.

PS. Kaiken muun hauskan lisäksi tähän päivään sisältyi tiettyjen yksilöiden osalta myös eksoottisesti liver foam -nimisen ruokalajin maistelua...

29.1. Prague Cup lyhytohjelma

Eurooppa-kiertueemme ensimmäinen kisapäivä ja samalla koko kautemme ensimmäinen kansainvälinen kilpailu koitti vihdoin! Aamusta lähtien latauduimme vahvasti siihen, mitä tuleman illalla piti, eli olemaan ylväitä, kauniita ja upeita joutsenia lyhytohjelmamme edellyttämällä tavalla. Aamun harjoitukset eivät menneet täysin suunnitelmiemme mukaan. Oudoissa paikoissa sattuneiden kaatumisten takia tunsimme olomme joutsenien sijasta hetken pikemminkin hieman rumiksi ankanpojiksi, mutta videolta kaikki näytti kuvioiden ja muun osalta sitten kuitenkin olevan aivan kunnossa, joten jätimme paniikin jäähallille muiden huoleksi ja lähdimme hotellille valmistautumaan tulevaan :)

Pastaa lounaaksi, meikkailua, lepäämistä, nutturoiden ja joutsenkruunujen ompelua kiinni päähän, ehkä kevyttä venyttelyä - siinäpä suurin piirtein kaikki mitä harkkojen ja kisan välissä ehdimme puuhastella hotellilla. Viimeiseksi tarkistimme vielä, että puvut ja luistimet olivat varmasti vetolaukussa, ja niin kipaisimme hallille heiluttamaan villisti Suomen lippuja ja kannustamaan suomalaisia junnujoukkueita hyviin suorituksiin!

Oma suorituksemme ei ollut huono, mutta ensimmäisen läpimenon muodostuksessa sattunut pyllähdys sotki molemmat läpimenot kohtalokkaasti. Muuten ohjelma sujui hyvin, joskin pieniä epätarkkuuksia ja virheitä, myös vähennysten arvoisia, mahtui mukaan. Sellaista kuitenkin urheilussa tapahtuu kaikille, ja koska etenkin lyhytohjelma on lajissamme armoton, olimme äärimmäisen tyytyväisiä, että voitimme lyhytohjelmakilpailun näinkin keskinkertaisella suorituksella. Tuomarien sijaluvuissa kylläkin oli kenties historiallisen paljon hajontaa kärkipään kaikkien joukkueiden kesken. (Omien sijalukujemme joukossa myös sijat 2. ja 4.) Kaiken kaikkiaan lyhytohjelmakisa oli todella jännittävä, olivathan kisaamassa viime vuoden MM-kisojen kärkikymmeniköstä kaikki muut joukkueet paitsi Saksa ja Ruotsi!

Päivä oli ohi vasta myöhään illalla, mutta rauhallisina ja suhteellisen tyytyväisin mielin kävimme nukkumaan kerätäksemme seuraavalle päivälle kaiken tarvittavan raivon ja voiman mieletöntä suoritusta varten...

PS. Päivä toi mukanaan myös loistavia ilouutisia Torinosta: Susanna Pöykiö sai EM-hopeaa!

30.1. Prague Cup vapaaohjelma

Eilisen päivän tapaan aloimme aamusta asti latautua iltaa varten, jotta ohjelmamme kaikki tunnelmanvaihtelut - haikeus, epätietoisuus, ylpeys, viha, raivo, pelko... - olisivat kaikki kohdallaan h-hetkellä. Harjoitukset sujuivat ihan ok, pieniä juuri meidän kisaharkoillemme tyypillisiä virheitä toki oli mukana, mutta niitä olemme jo oppineet olemaan pelästymättä :)

Päivän kulku oli lähes sama kuin eilen, paitsi että pinkaisimme syömisen, meikkailujen ja pääkuvioiden maalaamisen lomassa hallille kannustamaan ja katsomaan junioreista omien Muskettiemme ja Team Fintasticin ohjelmat, jotka onnistuivat molemmilta hienosti!

(Ennen omaa kisaamme verkkasimme tavalliseen tapaan tanssien myös kisatanssejamme, joista on pakko mainita tähän saakka hieman takellellen sujunut uusin kisatanssimme Bad, mutta jota nyt tanssimme ensi kertaa täysin siemauksin fiiliksestä ja pahana olemisesta nauttien.)

Vapaaohjelmamme oli kokonaisuudessaan ehkäpä parempi suoritus kuin edellisissä kilpailuissa, mutta näkyviltä virheiltä emme silti välttyneet. Emme olleetkaan täysin tyytyväisiä ohjelmaamme, mutta se toi kuin toikin meille kilpailun korkeimpia pisteitä ja riitti vapaaohjelman voittoon. Siten meistä tuli myös koko kilpailun voittajia, ja olimme mielettömän onnellisia kansainvälisen kisarupeamamme KULTAISESTA avauksesta!!!

Hienon päivän kruunasi Musketeersien voitto juniorisarjassa, ja palkintojenjaossa meitä oli kaksi onnellisesti hymyilevää ja iloitsevaa HL:n joukkuetta palkintopallien korkeimmilla korokkeilla, kisajärjestäjiltä lahjaksi saadut sateenvarjot käsissämme... :) Päivän päätteeksi menimme koko voitokas konkkaronkka yhdessä illalliselle pitämään hauskaa ja juhlistamaan onnistunutta viikonloppuamme!

31.1. Prahan historiaa, nastupìstéita ja heppoisia yöunia...

Voittajat heräsivät Prahan aikaiseen aamuun ehtiäkseen heitä varten järjestetylle kiertoajelulle vanhaan kaupunkiin... Eli siis jo kello 9.30 starttasimme oppaamme kanssa bussilla kohti Prahan linnaa ja muita hienoja historiallisia nähtävyyksiä. Käyskentelimme vanhassa kaupungissa useita tunteja ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita entisaikojen kuninkaista tulviin ja pyhimyksiin... Sen jälkeen pääsimme vielä keskustaan shoppailemaan hetkiseksi, ja bongasimme myös paikallisesta Dnes -lehdestä kuvamme ja pienenpienen jutun kisoista!

Iltapäivällä kävimme syömässä hotellilla, vaihdoimme matkavaatteet ylle ja pakkasimme laukut valmiiksi. Heitimme junnuille jäähyväiset, ja niin lähdimme jatkamaan Euroopan-matkaamme! Kello yhdeksältä olimme Prahan Hlavni Nadrazi -rautatieasemalla valmiina astumaan kello 21.52 lähtevään junaan, jonka makuuvaunusta meille oli varattu kuuden hengen(!) hytit yöksi. Olimme odottaneet juuri nimenomaan tätä junamatkaa innolla ja tietynlaisena seikkailuna, ja sellaiseksi se tosiaan osoittautui: hytit olivat pinta-alaltaan noin 5m2, enemmän tai vähemmän pölyisiä, sekä ennen kaikkea ahtaita. Ja jokaiseen niistä meillä oli siis missiona saada sisään 6 miulaista matka- ja vetolaukkuineen, sellaisessa järjestyksessä, että nukkumisesta tulisi edes jotakin kahdessa kolmikerroksisessa sängyssä, jotka olivat hytin molemmilla seinustoilla...

Pääsimme käyttämään tiimityöskentelytaitojamme toden teolla vetäessämme, työntäessämme ja punnertaessamme painavia laukkujamme edes jotenkin päin sisään hytteihin ja kasatessamme niitä päällekäin hytin lattialle sänkyjen väliin. Vetolaukuille osassa hyteistä ei kuitenkaan löytynyt tilaa muualta kuin kunkin sängyn jalkopäästä... Tulimme siihen tulokseen, että joukkueemme voittaisi mennen tullen minkä tahansa Survivor-kisan koska tahansa :)!!

Yleistä hilpeyttä keskuudessamme ei illan aikana aiheuttanut pelkästään tsekinkielinen sana nastupìsté, jonka vasta useamman kohtaamisen jälkeen käsitimme tarkoittavan laituria, vaan myös mielenkiintoisista hyteistä, iltapesusta junan heiluvassa WC:ssä ja unet yösydännä keskeyttäneestä passintarkastuksesta Saksan rajalla selvittiin kaikista juuri huumorilla ja pitkällä pinnalla. Jälkeenpäin ajatellen emme ikimaailmassa vaihtaisi tätä matkakokemusta tylsään lentokoneessa istumiseen!!!

1.2. Junamatkaa kerrakseen

Heräsimme silmät ristissä hyteissämme jo kello 5.45, sillä junamme oli määrä saapua määränpäähänsä Frankfurtiin kello 6.20, jolloin meillä olisi 20 minuuttia aikaa vaihtaa rynnäten Pariisin-junaan kokonaan toiselle laiturille. Kävi kuitenkin ilmi, että saapuisimme Frankfurtiin 20 minuuttia myöhässä - katastrofi! Päätimme perillä kuitenkin yrittää, JOS vaikka Pariisin-juna olisi myöhässä, tai JOS meitä vaikka olisi odotettu... Toisella laiturilla seisoikin juna, mutta kysymällä vahvistui, että kyseisen junan määränpäänä oli Zürich. Siis myöhästyttiin.

Marita-jojomme lähti selvittämään miten toimisimme seuraavaksi, ja sai selville, että meidän olisi sittenkin pitänyt hypätä Zürichin-junaan... Siis mitä!? Hyvitykseksi sekaannuksesta löysimme pian itsemme Die Bahnin VIP-loungesta viettämästä aikaamme bisness-miesten joukosta, juoma- ja ruokatarjoilun ääreltä! Ja neljän tunnin kuluttua pääsimme vihdoin lähtemään kohti Ranskaa ykkösluokan vaunussa :)

Saavuimme Pariisiin junaseikkailustamme ehkä himpun verran uupuneina, mutta odottavalla mielellä. Koska kello oli jo melko paljon, kävimme tänään "sympaattiseen, lämpimin värein sisustettuun" hotelliimme majoittumisen lisäksi suosiolla vain ruokakaupassa ja syömässä läheisessä ravintolassa. Illalla uni maistui kaikille!

2.2. Pariisissa!

Kaikki halusivat aamulla ylös tietysti mahdollisimman aikaisin, jotta Pariisista saataisiin maksimaalisen paljon irti yhden päivän aikana. Saimme mennä täysin mielemme mukaan kello kolmeen saakka, ja niin osa lähti katsomaan Eiffel-tornia, Riemukaarta ja Champs Elyséetä, ja osa suuntasi vaikkapa Forum des Hallesiin shoppaamaan tai käyskentelemään Seinen vartta pitkin... Vietimme kerta kaikkiaan unohtumattoman päivän keväisessä, jo vihertävässä Pariisissa! Ja tulihan sitä tämänkin kaupungin metroverkostossa sitten seikkailtua...

Kolmen jälkeen oli jälleen aika alkaa keskittyä matkamme päätarkoitukseen. Lähdimme tyytyväisinä bussilla kohti Rouenia, seuraavaa kisakaupunkia. Matka oli junailuun verrattuna naurettavan lyhyt, hieman ärtyneen bussikuskinkin kanssa löydettiin lopulta yhteinen sävel, ja Rouenin hotellimme löytyi pienten ponnistelujen jälkeen melko helposti.

Meille oli varattu Rouenin L'île Lacroix -jäähallista todellinen lepakkovuoro kello 22.30, mutta koska olemme kotonakin tottuneet myöhäisiin treeniaikoihin, molemmat ohjelmat sujuivat harkassa kahden vapaapäivänkin jälkeen erittäin mukavasti :) Yhdelletoista joukkueemme luistelijoista oli myös varsin nostalginen paikka astua sisään Rouenin halliin kolmen vuoden tauon jälkeen, kun he viime visiitillään tulivat tehneeksi historiaa ja voittaneeksi maailmanmestaruuden juuri täällä... Jään jälkeen kuljimme Rouenin keväisessä illassa takaisin hotellille täysin valmiina nukkumaan. Päivä oli ollut niin täynnä kaikkea, että illalla varmasti jokainen nukahti heti silmänsä ummistettuaan!

3.2. Starlights saapuu Roueniin

Aamupäivällä katsoimme hieman videoita projektorin avulla seinälle heijastamalla, ahtautuneina koko jengi Jääskiksen hotellihuoneeseen, ja päivällä vedimme puolituntisen treenin jäähallin yhteydessä olevalla standardikokoa reilusti pienemmällä harjoitusjäällä. Fiilis oli kiva, kun aurinko paistoi ikkunoista jäälle ja ohikulkijat pysähtyivät uteliaina kurkistelemaan sisään meidän treenatessamme ohjelmiemme pätkiä. Myös hotellin ja hallin väliä kulkiessamme saattoi todella huomata, että oltiin Ranskassa: autoilijat tööttäsivät harva se minuutti ohi ajaessaan, avasivat ikkunoitaan ja vislasivat tai huusivat Salut tai Bonjour aivan innoissaan. Myös ohikulkijat olivat äärettömän uteliaita kuulemaan, keitä me oikein olemme ja mistä tulemme... :)

Illalla noviisijoukkueemme Starlights oli saapunut Roueniin. Oli hauskaa marssia yhdessä monien muiden osallistuvien joukkueiden kanssa jäähallilta kaupungintalolle arvontaan Nations' parade -kulkueessa, jossa kukin maa oli mukana lippuineen ja huutoineen, poliisien meitä saattaessa ja rumpujensoittajat paraatin etunenässä päristäen... Olo oli kuin Olympialaisissa konsanaan! Muutenkin kisan järjestelyt vetivät kaikessa suhteessa selkeästi pitemmän korren kuin viikkoa aiemmin Prahassa, sillä rento, ystävällinen tunnelma ja kisajärjestäjien lämmin asenne täällä Ranskassa tekivät heti kaikkiin kilpailijoihin vaikutuksen.

Arvonta onnistui osaltamme hyvin, pääsisimme jäälle numerolla 2, minkä olemme ennenkin hyväksi havainneet ;) Tilaisuus päättyi hauskaan Pasta-partyyn, jossa pääsimme jopa treenaamaan hieman kisatanssejamme! Noviisijoukkueita jäi vielä ilakoimaan paikalle, kun seniori- ja juniorijoukkueet lähtivät yksi toisensa jälkeen hotelleilleen rauhoittumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän kilpailua varten...

4.2. French Cup lyhytohjelma

Valmistauduimme jo lyhytohjelmaharjoitukseen mielessämme selkeä tavoite: korjata kaikki virheet joita Prahan kisan lyhytohjelmaan oli päässyt livahtamaan ja näyttää kaikille ennen kaikkea juuri virheetöntä ja puhdasta, mutta samalla kaunista ja ylvästä joutsenparven liihottelua. Suomi-puvuissa luistellut harjoituksemme sujuivat aivan kuin pitikin. Teimme yhden kokonaisen lyhytohjelman siististi ja virheettä, ja poistuimme jäältä tyyninä ja tyytyväisinä.

Väli harkkojen ja kisan välissä oli täällä vielä pidempi kuin Prahassa, joten meikkasimme, laitoimme hiuskoristeet ja kävimme syömässä tosi rauhallisella aikataululla. Sää Rouenissa oli niin lämmin, että suoritimme kisaverryttelynkin ulkona iltapäiväauringon paisteessa! Tunnelma ennen kisasuoritusta oli päättäväinen ja rento, ja suoritus sen mukainen. Kaikki meni juuri niin kuin olimme suunnitelleet, ja olimme valtavan iloisia :)! Muutamat henkilökohtaiset virheet eivät juuri pisteitä alentaneet, ja esittämisestäkin suurin osa pisteistä nousi 5,8 asti! Oli myös mahtava tunne luistella niin täydelle hallille, ja tuntea kuinka omat noviisimme ja kaikki muut suomalaisjoukkueet kannustivat meitä! Koska luistelimme alussa, näimme koko loppuosan kilpailusta ja kannustimme itse muita suomalaisia, jotka myös näyttivät suoriutuvan ohjelmistaan hyvin, samoin kuin venäläiset, jonka unisonoa jaksoimme vielä Prahankin jälkeen ihmetellä yhä uudelleen...

Voitimme lyhytohjelman kaikkien tuomareiden äänillä, ja illallisen jälkeen vetäydyimme hotellimme rauhaan keskittymään Euroopanvalloituskiertueemme viimeiseen kilpailupäivään.

5.2. French Cup vapaaohjelma

Aamu alkoi kivasti kun löysimme lehdestä jutun eilisestä lyhytohjelmasta pienen kuvan kera! Vapaaohjelman harjoituksissa ohjelman alku tuntui yhdeltä sotkulta, mutta piiristä eteenpäin kaikki sujui kuin taikaiskusta mainiosti. Videokatselmuskin näytti mukiinmenevältä, ja koska kisaharkoissa virheily ei ole meille uutta, palasimme loppuverkan jälkeen hotellille luottavaisin mielin. Kisa-aikamme oli illalla vasta klo 21.39, joten treenin jälkeen ehdimme kaikkien rutiinien lisäksi vielä käydä kaupassa, lepäillä etxra-paljon ja mikä parasta, saatoimme seurata juniorien kilpailua livenä TV:stä!!

Hallilla oli täysi säpinä sinne saapuessamme, ilmassa todella oli sitä legendaarista suuren urheilujuhlan tuntua :) Emme meinanneet löytää hallin melko olemattomista verryttelytiloista sopivaa nurkkaa itsellemme, mutta ETK:n joukkue toimi tosi reilun Suomi-hengen mukaisesti ja luovutti kokonaan oman paikkansa meille. Tunnelma ennen ohjelmaa oli terävä mutta samalla rauhallinen, ja astuessamme kuplassa jäälle tunsimme jälleen kerran yleisön valtaisan kannustuksen, mutta keskityimme vain omaan suoritukseemme.

Ohjelmallemme kävi hieman samalla tavalla kuin aamun harjoituksissa: alussa oli sählinkiä yhden kaatumisen ja muutamien horjumisten verran, mutta ilmeisesti piirissämme on jotain maagista, sillä se sai meidät jälleen kokoamaan itsemme, ja loppuohjelma sujuikin hienosti. Tunnelmat ohjelman jälkeen olivat ristiriitaisia: osa ei ollut edes nähnyt alun virheitä, ja luuli ohjelman olleen lähes täydellinen, kun taas jotkut vaikuttivat selvästi pettyneemmiltä. Pisteet puhuivat kuitenkin puolestaan, ja koska olimme luistelleet viimeisenä, voittomme varmistui heti. Tunteet nousivat hieman pintaan, kun halasimme kasassa Kiss&cry -nurkassa onnistuneen, hienosti jaksetun ja taistellun kisarupeamamme kunniaksi.

Palkintojenjaossa oli hieno tunnelma ja ennen kaikkea ihana tunne siitä, että me olimme tehneet sen taas kerran, onnistuneet kuitenkin kaikesta huolimatta... Poseerasimme hopeaa saaneen Team Uniquen ja pronssia saaneen Paradisen kanssa, ja jälkimmäisistä saimme myös uusia ystäviä! Hieman haikeissa mutta onnellisissa tunnelmissa lähdimme myöhään illalla hallilta hotellille tietäen, että kiertueemme alkoi pikku hiljaa olla purkissa.

6.2. Noviisien kannustusta ja Gala Exhibition

Aamulla tuntui tietyllä tapaa hieman tyhjältä, kun matkan tärkein osuus oli nyt kunnialla hoidettu ja lopullisesti ohi. Edellispäivästä muistutti toki tv-lähetys vapaaohjelmista, jota seurasimme hotellihuoneissamme heti aamusta. Olimme kuitenkin erittäin imarreltuja siitä, että meidät oli päivän varoitusajalla pyydetty esiintymään noviisikilpailun jälkeiseen gaalaan, jossa esiintyi myös junioreiden parhaita joukkueita ja paikallisia yksinluistelijoita. Olimme päättäneet esittää juuri tällaisiin tilanteisiin sopivan näytösohjelmamme This is the moment, vaikka taukoa sen harjoittelusta olikin jo kertynyt reilut kaksi kuukautta. Aamun harjoituksissa sitten muistuttelimme ohjelman mieliimme, ja se sujui aivan kuin olisimme viimeksi eilen sitä luistelleet... :)

Meistä oli tosi mukavaa päästä seuraamaan myös noviisikilpailua, sillä kauden mittaan ehdimme harmittavan vähän kotimaassa nähdä nuorempiemme luistelua. Kisa olikin todella kovatasoinen ja jännittävä, ja olimme omista Starlightseistamme niin ylpeitä kun he luistelivat ohjelmansa kauniisti ja rauhallisesti voittaen koko kilpailun!

Esiintyminen gaalassa oli aivan mahtava kokemus, kuin sinetti upealle ja onnistuneelle matkallemme. Nautimme luistelusta suuren yleisön edessä aivan suunnattomasti, ja ohjelman loputtua yleisö puhkesi osoittamaan meille suosiotaan saaden osalle jopa kyyneleitä silmänurkkiin... Kun vielä Chicago Jazz -juniorijoukkue täysin spontaanisti tuli antamaan meille jokaiselle punaiset ruusut gaalan lopuksi, oli hämmennyksemme vain entistä suurempi.

Myöhemmin kaksi French Cupin voittajajoukkuetta, MIU ja Starlights, meni yhdessä kiinalaiseen ravintolaan syömään ja vietti oikein hauskan matkan viimeisen illan.

7.2. Au revoir la France!

Heräsimme aamuvarhain heittämään hyvästit hotellimme pikkuruisille kolmen hengen huoneille, aamupalan croissanteille ja Rouenin uinuvalle, keväiselle kaupungille. Bussilla hurautimme Pariisiin, ja lentokentällä tapasimme vielä noviisit, joiden lento kotiin lähti pari tuntia aiemmin kuin omamme. Yhdessä hujauksessa olimme taas lentokoneessa, ja toisessa hujauksessa jätimme taaksemme Keski-Euroopan, kolme maata ja 11 päivää matkassa olemista, kaksi loistavaa kilpailukokemusta, uusia ystäviä, kymmeniä upeita, hauskoja ja ehkä vähän vähemmänkin hauskoja elämyksiä... Niin MIU palasi taas Suomeen, mielet vielä haikeina kuluneesta ajasta, mutta katseet suunnattuina eteenpäin kohti uusia haasteita ja ihania tapahtumia!